Suomi liittyi Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955. Elettiin kylmän sodan kautta, ja pääsy maailmanjärjestön jäseneksi vahvisti pienen maan kansainvälispoliittista asemaa. YK muodostuikin alusta lähtien tärkeäksi osaksi Suomen ulkopolitiikkaa. Historiallisten kokemustensa valossa Suomi koki tärkeäksi vahvistaa YK:n peruskirjaan ja monenkeskisyyteen perustuvaa kansainvälistä järjestelmää.
Suomi on yli 50-vuotisen YK-jäsenyytensä aikana ollut maailmanjärjestössä kokoaan merkittävämpi vaikuttaja. Jo 1950-luvun lopulla alkanut osallistuminen YK:n rauhanturvatoimintaan toi Suomelle takavuosina ”rauhanturvan suurvallan” tittelin. Suomi on osallistunut YK:ssa aktiivisesti myös muun muassa kansainvälisen oikeuden kehittämiseen, aseidenriisuntadiplomatiaan ja monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön.
Kehitysyhteistyön avunantajamaa Suomesta tuli 1960-luvulla, ja YK:n asettama kehitysyhteistyömäärärahojen tavoitetaso 0,7 prosenttia BKT:sta saavutettiin hetkellisesti 1980-1990-lukujen vaihteessa. Nykyinen hallitus on sitoutunut varmistamaan määrärahakehityksen, joka vie Suomen kohti YK:ssa asetettua 0,7 prosentin tavoitetta.YK:n turvallisuusneuvostossa Suomi on ollut kahdesti – vuosina 1969-1970 ja 1989-1990. Seuraavan kerran Suomi pyrkii turvallisuusneuvostoon kaudelle 2013-2014. Vuosituhannen vaihteessa Suomi sai kantaa tärkeää vastuuta Vuosituhannen huippukokouksen (Millennium Summit) ja tätä vuosina 2000-2001 seuranneen YK:n 55. yleiskokouksen puheenjohtajamaana. Vuosituhannen huippukokouksessa puhetta johti tasavallan presidentti Tarja Halonen ja 55. yleiskokouksessa valtioneuvos Harri Holkeri. Vuoden 2004 ajan Suomi oli ensimmäistä kertaa YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) johdossa. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun ECOSOC:a johti nainen, Suomen silloinen pysyvä edustaja Marjatta Rasi. Pysyvän edustajan sijainen Jarmo Sareva puolestaan johti puhetta 58. yleiskokouksen ajan sen aseidenriisuntaa ja kansainvälistä turvallisuutta käsittelevässä I komiteassa.
Suomalaisia on vuosien mittaan toiminut myös tärkeissä YK-sihteeristön tehtävissä sekä YK:n rauhanturvaoperaatioiden johdossa. Ensimmäinen korkean tason suomalaisnimitys YK:n sihteeristössä oli Sakari Tuomiojan vuonna 1957 alkanut kolmivuotinen tehtävä YK:n Euroopan talouskomission pääsihteerinä Genevessä. Tämän jälkeen Tuomioja toimi pääsihteerin henkilökohtaisena edustajana Laosissa. Vuonna 1964 hänet kutsuttiin YK:n välittäjäksi elokuussa 1960 itsenäistyneen Kyproksen kreikkalaisen ja turkkilaisen väestön vihollisuuksien synnyttämään kriisiin.
YK:n apulaispääsihteerinä toiminut Helvi Sipilä nosti naisten asiat YK:n agendalle. Sipilä oli ensimmäinen apulaispääsihteeritason virkaan YK-sihteeristössä kohonnut nainen.
Presidentti Martti Ahtisaari puolestaan toimi YK:ssa lukuisissa korkeissa tehtävissä, muun muassa YK:n hallinto- ja talousasioiden alipääsihteerinä ja YK:n pääsihteerin erityisedustajana Namibiassa.
Suomen kannalta hyvin tärkeä on myös ollut suurlähettiläs, oikeustieteen tohtori Erkki Kourulan tehtävä Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) tuomarina vuodesta 2003 lähtien. Tammikuussa 2006 Kourula sai jatkopestin Kansainväliseen rikostuomioistuimeen, kun hänet valittiin uudelleen seuraavalle yhdeksän vuoden kaudelle ICC:een.
