Taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen edistäminen on Suomen YK-politiikan keskeinen tavoite. Se on myös keskeinen osa laajaa turvallisuutta, johon liittyy myös köyhyyden poistaminen ja ihmisoikeusperustainen kehitys. Suomen kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö perustuvat vuonna 2007 hyväksyttyyn valtioneuvoston kehityspoliittiseen ohjelmaan.
Suomi ajaa myös kehityspoliittisen ohjelman läpileikkaavien teemojen valtavirtaistamista sekä YK:n normatiivisessa että operatiivisessa työssä. Teemat ovat 1) naisten ja tyttöjen oikeudet ja aseman parantaminen; sukupuolten välisen ja yhteiskunnallisen tasa-arvon vahvistaminen; 2) helposti syrjäytyvien ryhmien, erityisesti lasten, vammaisten henkilöiden, alkuperäiskansojen ja etnisten vähemmistöjen oikeuksien ja tasavertaisten osallistumismahdollisuuksien parantaminen; sekä 3) HIV/AIDS:in vastainen taistelu; HIV/AIDS terveydellisenä ja yhteiskunnallisena kehityskysymyksenä.
Suomi vaikuttaa aktiivisesti YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (ECOSOC) ja sen alaisten toimikuntien työhön sekä YK:n konferensseissa sovittujen toimien toimeenpanoon. YK:n puitteissa pyritään kokoamaan yhteen laaja-alaisesti kaikki toiminta kestävän kehityksen edistämiseksi. Suomi pyrkii tehostamaan YK:n kehitysulottuvuutta ja monenkeskisen avun tuloksellisuutta.
YK erityis- ja alajärjestöineen sekä toimintaohjelmineen on Suomen näkemyksen mukaan avainasemassa kehityspoliittisessa työssä. Kehitysyhteistyössä tuemme YK:n vahvaa asemaa sekä maatasolla että päämajatasolla. Suomen tärkeimpiin vaikuttamiskeinoihin kuuluu osallistuminen kehitysohjelmien politiikkaohjaukseen ja rahoitukseen. Suomen kehityspolitiikan tavoitteena on YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttaminen. Lisäksi Suomi painottaa erityisesti ympäristö- ja ilmastokysymyksiä, kriisien ennaltaehkäisyä sekä rauhanprosessien tukemista.
Pääosa Suomen YK-järjestöille suuntaamasta ydinrahoituksesta kohdennetaan nykyisin yleistukena neljälle keskeiselle toimijalle: YK:n kehitysohjelmalle (UNDP), lastenrahastolle (UNICEF), väestörahastolle (UNFPA) sekä elintarvikeohjelmalle (WFP). Temaattista rahoitusta kohdennetaan YK-järjestöjen kautta enenevästi kestävään kehitykseen, ympäristö-, ilmasto- ja metsäteemoihin, kehitysmaiden taloudellisen kapasiteetin, oikeusvaltiokehityksen ja kauppapoliittisen osaamisen vahvistamiseen sekä maailmanlaajuisten terveysuhkien
ennaltaehkäisyyn.
Suomen profiloituu naisten aseman parantamisessa. Myös laaja-alainen näkemys seksuaali- ja lisääntymisterveyden sektorilla on ollut erittäin tärkeää ja tulee jatkumaan vuosituhattavoitteiden saavuttamisen edistämisessä eri foorumeilla. Suomi korostaa myös koulutuksen merkitystä kestävän kehityksen välttämättömänä perustana sekä laajan turvallisuuden vahvistamisessa. Suomi korostaa YK-järjestöjen ja muiden toimijoiden välistä selkeää työnjakoa, keskinäistä koordinaatiota ja täydentävyyttä sekä toiminnan johdonmukaisuutta vaikuttavuuden parantamiseksi niin päämajatasolla kuin maatasolla. Osana YK-reformeja edistetään myös Yksi YK maatasolla -tavoitetta.
YK:lla on johtava rooli humanitaarisen avun koordinoijana, ja Suomi kanavoi suuren osan humanitaarisesta avustaan keskitetysti YK-järjestelmän kautta. Suomi ajaa aktiivisesti YK:n humanitaarisen avun uudistusprosessia toiminnan tehostamiseksi. YK:n vuoden 2005 huippukokous perusti uuden keskitetyn hätäapurahaston (CERF), jota Suomi tukee ja rahoittaa.
Suomen humanitaarinen apu on sekä ihmisoikeusperustaista että tarvepohjaista. Suomen humanitaarinen apu nojaa YK:n ja muiden järjestöjen toimesta suoritettuihin tarvearviointeihin, joista tärkein on YK:n yhteinen hätäapuvetoomus (CAP). Humanitaarinen apu mahdollistaa paluun kehityksen piiriin ja luo edellytyksiä poistaa äärimmäinen köyhyys. Humanitaarinen toiminta saattaa edistää rauhanponnisteluja konfliktialueella. Tärkeätä on myös jatkumoajattelu: avun tulee jatkua keskeytyksettä jälleenrakennuksesta kehitykseen. Humanitaarinen miinatoiminta luo myös edellytykset kehitykseen ja on jatkumoajattelun mukaista.
Suomen tavoitteena on kyky vastata nykyistä kokonaisvaltaisemmin kestävän kehityksen eri osa-alueisiin ja teemoihin. YK:n ympäristöhallintoa tulee kehittää ja vahvistaa osana YK-reformia. YK:n eri järjestöjen ja ohjelmien keskinäistä koordinaatiota ja toiminnan johdonmukaisuutta tulee edistää kestävän kehityksen asioissa sekä ympäristö- ja ilmastonmuutoskysymyksissä. Myös kansainvälisten ympäristösopimuksien koordinoidumpi käsittely on tarpeen.
YK ja sen alainen ilmastonmuutosta koskeva puitesopimus (UNFCCC) on globaalin ilmastopolitiikan kannalta keskeisin foorumi. Suomen ensisijainen tavoite on päästä YK:n piirissä, osana EU:ta, maailmanlaajuiseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevaan sopimukseen.
Ilmastonmuutokseen liittyvien ongelmien entistä tehokkaampi käsittely YK- järjestelmässä edellyttää myös UNEP:n resurssien optimaalista hyödyntämistä. Monenkeskisessä yhteistyössä pyritään turvaamaan erityisesti köyhimpien maiden energiansaanti sekä tukemaan niiden sopeutumista ilmastonmuutoksen seurauksiin. Suomi tukee YK:n metsäpoliittista prosessia, osallistuu jatkossakin YK:n metsäfoorumin toimintaan ja edistää oikeudellisesti sitovien metsiä koskevien normien luomista.
Vakauden ja kestävän kehityksen mahdollistamiseksi eri tukimuotojen on toimittava toisiaan täydentävästi aina konfliktien ennaltaehkäisystä, kriisinhallinnasta ja humanitaarisesta avusta rauhanrakentamiseen ja kehitysyhteistyöhön.
Tarvittava keinovalikoima on räätälöitävä tapauskohtaisesti kohdealueen erityistarpeet ja lähtökohdat huomioiden. Tähän liittyen Suomi ajaa vuonna 2006 osana YK-reformeja perustetun rauhanrakentamiskomission työn vakiinnuttamista. Tarkoituksena on tukea konfliktista toipuvia maita kohti kestävää rauhaa ja kehitystä sekä estää konfliktitilanteeseen palaaminen.
Suomi tukee taloudellisesti YK:n päämajassa New Yorkissa toimivaa rauhanrakentamisen tukitoimistoa (PBSO) ja rauhanrakentamisrahastoa (PBF). Tämä on esimerkki siitä, että turvallisuusuhkien torjumiseen voidaan vaikuttaa myös kehityspolitiikan keinoin. Suomella on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa toiminnan kehittämiseen rauhanrakentamisrahaston neuvoaantavan ryhmän puheenjohtajuuden kautta. Lisäksi Suomi on sekondeerannut PBSO:lle UNEP:n kautta ympäristö- ja turvallisuusasiantuntijan.
EU-yhteistyössä Suomi vaikuttaa erityisesti oikeusvaltiokehityksen, sukupuolten välisen tasaarvon, ympäristöturvallisuuden ja ympäristödiplomatian integroimiseksi rauhanrakentamistyöhön.
YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) linjauksissa on kysymys tieto- ja viestintäteknologian (ICT) hyötyjen saattamisesta kaikkien ihmisten saataville kestävän kehityksen ja demokratian edistämiseksi maailmassa. Tunnustettuihin vahvuuksiinsa nojautuen tieto- ja osaamisyhteiskunnan rakentamisessa Suomi tukee WSIS-tulosten toimeenpanoa eri YK-järjestöissä ja edistää järjestelmänlaajuista seurantaa ECOSOCin tiede ja teknologiatoimikunnassa (CSTD).
Suomi pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan edesauttamaan ratkaisuja, jotka mahdollistavat kehitysmaiden osallistumisen globaaliin tietoyhteiskuntakehitykseen. Suomi painottaa sitä, että kansainväliset ja kansalliset säännökset edistävät mahdollisimman edullista tiedonsaantia sekä tieto- ja viestintäteknologian saatavuutta.
Suomi painottaa kaikkien toimijoiden roolia ja vastuuta globaalin tietoyhteiskunnan kehittämisessä (multistakeholder -lähestymistapa). Suomi toimii tärkeänä rahoittajana ja aktiivisena osallistujana Global Alliance for ICT and Development -monitoimijafoorumissa. Suomi työskentelee myös aktiivisesti internetin hallinnon uudistamiselimissä internetin maailmanlaajuisen kattavuuden ja vakauden aikaansaamiseksi sekä tiedon vapaan välittämisen, luottamuksen, avoimuuden ja turvallisuuden edistämiseksi.
Suomi tukee kehitysmaiden taloudellisen perustan vahvistamista myös YK-järjestöjen toiminnan kautta. Esimerkiksi YK:n kehitysohjelman (UNDP) politiikkaohjaus on laajalti arvostettua. Taloudellisen kehityksen tukemisessa yksityisen sektorin toimintaedellytysten parantaminen on tärkeää. Tämä puolestaan edellyttää sellaisten uudistusten tukemista, jotka parantavat investointeja ja kaupankäyntiä suosivaa toimintaympäristöä. Kehitysmaiden tuotannollisen kapasiteetin tukemisessa erityisesti maatalouteen, maaseudun kehittämiseen sekä palveluelinkeinoihin keskittyvillä YK- järjestöillä on erityisrooli. Köyhimpien kehitysmaiden erityistarpeiden huomioiminen on tarpeen.
Suomi korostaa YK-järjestöjen roolia kehitysmaiden kaupankäyntikyvyn, tuotannollisen kapasiteetin ja kauppapoliittisen osaamisen vahvistamisessa. esimerkiksi YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi UNCTADin ja YK:n teollistamisjärjestö UNIDOn neuvontatyöllä on kehitysmaille tärkeä merkitys. Kauppakapasiteetin kehittämisen osalta Suomi tukee myös YK-järjestöjen yhteistyön tiivistämistä Maailman kauppajärjestön, Maailmanpankin ja alueellisten kehitysrahoituslaitosten kanssa.
