
”Keskustelin eilen YK:n alipääsihteeri JanEliassonin kanssa ja vetosin häneen, jotta hän patistaisi Sahel-alueen erityislähettiläs Romano Prodia pitämään naiset mukana kriisin ratkaisemisessa”, ministeri Elisabeth Rehn sanoi torstaina New Yorkissa.
Monissa vaativissa YK-tehtävissä toiminut Rehn haluaa rohkaista naisia mukaan rauhanrakentamiseen ja päätöksentekoon: ”Naiset, ette voi odottaa kotona, että joku soittaa teille ja pyytää tekemään jotain. Naisten tulee itse olla aktiivisia ja viedä osaamisensa ja myös agendansa neuvottelupöytiin”, Rehn sanoo päättäväisesti, mutta lempeästi. Hän neuvoo naisia viemään viestinsä suoraan rauhanvälittäjälle eikä neuvottelukunnille, mikäli varsinaisessa neuvottelupöydässä ei ole paikkaa naisille.
Ministeri Elisabeth Rehn kertoo motivoituneensa tehtäviinsä tapaamistensa ihmisten kautta. ”Olen saanut kuulla kokemuksista suoraan kentältä, naisilta ja miehiltä. Monesti naisten on helpompi tulla kertomaan kokemuksistaan naiselle kuin miehelle. Bosnia-Hertsegovinan YK-erityislähettiläänä vierailin monissa bordelleissa, joissa keskustelin takahuoneisiin teljettyjen naisten kanssa. Juttelin myös naisvankien kanssa. Jokaisen taustalla oli tragedia. Toisaalta entisenä puolustusministerinä minulla oli näkövinkkeliä myös sotilaspuolelta. Se auttoi keskusteluissa sotarikollisten kanssa ihmisoikeusraportoijan tehtävässä entisen Jugoslavian alueella.”
Naiset haluavat olla selviytyjiä, ei uhreja
Nykyisessä tehtävässään Kansainvälisen rikostuomioistuimen alaisen uhrirahaston (Trust Fund for Victims) johtokunnan puheenjohtajana Rehn kertoo tavanneensa joka puolella maailmaa vahvoja ja valtavan rohkeita naisia. ”Useita kertoja seksuaalisen väkivallan kohteiksi joutuneet naiset kieltäytyvät olemasta uhreja. He kertovat olevansa selviytyjiä.” Samaan hengenvetoon Rehn muistuttaa asiasta, jota harva uskaltaa nostaa esiin: konfliktialueilla myös pojat ja miehet joutuvat seksuaalisen väkivallan uhreiksi.
Rehn korostaa poliittisten prosessien merkitystä. Hän näkee ne jopa merkittävämpinä kuin lopputulokset. ”Tärkeää on, että eri toimijat kansalaisjärjestöistä poliitikkoihin, toimittajista tutkijoihin, istuvat alas ja pohtivat, missä mättää ja mitä voidaan tehdä asioiden parantamiseksi.”
Elisabeth Rehn on maailmaa kiertäessään omakohtaisesti nähnyt naisten voimaantumista. Hän muistelee parin vuoden takaista kohtaamista Itä-Kongossa luisevan, vanhannäköisen naisen kanssa, joka oli raiskattu moneen kertaan ja jonka lapsineen aviomies oli hyljännyt. Rehn kertoo, että aidsia sairastava nainen oli päässyt sairaalahoitoon ja hoidettu kuntoon. Sen jälkeen hän oli saanut muutaman kymmenen dollarin lainan pankista, jonka turvin hän oli ostanut kalastustarvikkeita, alkanut kalastaa ja myynyt saalistaan torilla, josta oli syntynyt lähes tuhannen dollarin tulot. ”Hän aikoi antaa parisataa myötäjäisenä pojalleen, mutta neuvoin häntä pitämään ansaitsemansa rahat ja käymään ulkomailla, vaikkapa läheisessä Ugandassa.”